Ajankohtaista

Rauhallista joulua (myös vatsalle)

 

Herkkä ja helposti ärtyvä vatsa

Jouluun liittyy monia perinteitä, jotka eivät ole parhaita mahdollisia herkkävatsaisille. Jouluna usein syödään enemmän ja ruoka-aineita, jotka eivät kuulu normaaliin ruokavalioon. Liikuntakin voi jäädä tavallista vähemmälle juhlapyhiä vietettäessä.

Joulun aikaan pätevät samat herkän vatsan hoito-ohjeet kuin aina muulloinkin: säännöllinen ateriarytmi, riittävä vedenjuonti, uni, liikunta ja stressinhallinta auttavat pitämään oireita kurissa.

Isot annoskoot saavat herkän vatsan ärtymään. Kannattaa siis pitää maltti herkkuja notkuvan joulupöydän ääressä ja syödä mieluummin monta pientä ateriaa päivän mittaan kuin kerralla iso annos kinkkua ja laatikoita. Lisäksi on syytä täyttää lautasta mahdollisimman paljon kasviksilla, ettei ateriasta tule liian raskas tai rasvainen.

Syöminkien lomassa kannattaa pitää itsensä liikkeessä, sillä kevyt reippailu tekee vatsalle hyvää. Sohvalta olisi hyvä muistaa nousta ainakin kerran tunnissa, jotta saa tarpeeksi liikettä päiväänsä – ja suoleensa.

Herkuttelu kuuluu kuitenkin jouluun, mutta kannattaa valita omalle vatsalleen sopivia herkkuja. Useimmille herkille vatsoille sopii makeista herkuista tumma suklaa ja esimerkiksi kaurapohjaiset jäätelöt sekä marjasorbetit. Vältettävien listalle kuuluvat hyvin rasvaiset ja paljon ilmaa sisältävät jälkiruoat.

Herkästi reagoivan vatsan oireita voi lievittää suoliston ilmaa vähentävillä ja suoliston pintaa suojaavilla tuotteilla.

 

Närästys

Joulu­nä­räs­tystä voi eh­käistä ja lie­vittää koti­konstein. Tavoit­teena on vä­hentää maha­n si­sällön pää­sy ruoka­torveen ja vält­tää ärsyt­täviä ruo­kia.

Ensim­mäinen ­nä­räs­tyksen ehkäi­sy­keino on maltil­linen syö­minen. Suu­ren ruoka-an­noksen syö­minen li­sää mahan­si­sällön vir­tausta ruoka­torveen. Sik­si kan­nattaa vält­tää rei­luja ate­rioita ai­nakin 2–3 tun­tia en­nen nukku­maan­menoa.

Toi­nen kei­no on ras­vaisten ruo­kien välttä­minen. Suklaa­rasiaa ei siis kan­nata syö­dä ker­ralla lop­puun. Ras­vaiset ruuat aiheut­tavat näräs­tystä, kos­ka ne heiken­tävät ruoka­torven alao­sassa olevan sulki­ja­li­haksen toi­mintaa.

Kol­mas kei­no on vält­tää ma­haa ärsyt­täviä ruo­kia. Täl­laisia ruo­kia ovat hap­pamat juo­mat, sitrus­he­delmät, kah­vi ja vä­kevät alko­holit.

Mikäli tiedät, että jouluruoat aiheuttavat sinulle närästysoireita, kannattaa tilanteeseen varautua ennalta hakemalla kotiin valmiiksi itselle sopivaa närästyslääkettä.

Muistathan, että poikkeuksellisen voimakas ja erilainen närästysoire voi olla myös sydäninfarktin oire. Mahdollisimman varhainen soitto hätäkeskukseen (112) voi pelastaa hengen myös tällaisessa tilanteessa.

Toivotamme kaikille erittäin rauhallista ja nautinnollista joulua!

 

Lähteet: hyvavatsa.fi, potilaanlaakarilehti.fi

 



Diabeetikon (ja miksei muidenkin) jalkojen hoito

Diabeetikoille jalkojen kunnon tutkiminen ja hyvä hoito on erityisen tärkeää. Diabetekseen mahdollisesti liittyvät liitännäissairaudet voivat aiheuttaa verenkierron ja hermoston toiminnan heikkenemistä.  Diabeettinen neuropatia heikentää sekä jalkojen tunto- että asentoaistimuksia. Tuntopuutokset saattavat vaikeuttaa pienten ihovaurioiden huomaamista ennen kuin ne pääsevät pahaksi. Asentoaistin puutos taas saattaa aiheuttaa virheasentoja. Virheasentojen seurauksena muodostuu kovettumia, jotka saattavat altistaa haavaumille. Autonominen neuropatia johtaa ihon kuivumiseen ja halkeamiin. Neuropatian lisäksi myös ääreisverenkierron heikentyminen altistaa ihon haavoille ja hidastaa haavojen paranemista.

Jalkojen päivittäiseen hoitoon kuuluu pesu joko pelkällä vedellä tai miedolla saippualla sekä ihon kunnon tarkistus (apuna voi käyttää peiliä). Jalkoja ei saa liottaa, sillä hautunut iho on altis bakteeri- ja sieni-infektioille. Jalat kuivataan pehmeällä pyyhkeellä painellen varvasvälejä unohtamatta. Mikäli varvasvälit hautuvat, pujotellaan varvasväleihin lampaanvillaa, joka sitoo kosteuden itseensä.

Jalat kannattaa rasvata päivittäin. Mitä kuivempi iho on, sitä rasvaisempi voide valitaan. Voide hierotaan kunnolla ihoon, erityisesti kovettumiin. Varvasvälejä ei rasvata, ettei iho pääse hautumaan.

Kovettumien hoito tulisi jättää jalkahoitajalle, mikäli ne eivät hoidu säännöllisellä rasvaamisella. Hankaavia raspeja ja syövyttäviä aineita ei tule itse käyttää. Tuntopuutosten vuoksi iho saattaa vahingoittua, mikäli käsittely on liian voimakasta. Kovettumat tulee suojata tarkoitukseen kehitetyillä suojuksilla tai pehmusteilla.

Kynnet leikataan suorateräisillä leikkureilla suihkun tai saunan jälkeen, jolloin kynnet ovat pehmeämmät. Kynnet leikataan varpaan pään muotoisiksi eikä liian lyhyiksi. Sormella varpaan päästä painettaessa, tulee kynnen reunan tuntua. Liian lyhyet kynnet ja ahtaat jalkineet altistavat kynsivallintulehduksille.

Sukat ja kengät

Hyvä sukka on kiristämätön, saumaton, kitkanpoistokykyinen mikrokuitusukka. Liian ahdas sukka altistaa varpaiden virheasennoille.

Jalkineet valitaan käyttötarkoituksen mukaan eri vuodenajat huomioon ottaen. Jalkineiden tulee olla riittävän väljät, jotta sinne mahtuu tarvittaessa paksumpi sukka ja mahdolliset tukipohjalliset tms. Työkenkien valintaan tulee erityisesti kiinnittää huomiota, koska niitä pidetään pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Kengät tulee tarkistaa aina ennen jalkaan laittamista hankausta aiheuttavien vierasesineiden varalta.

Kooste jalkojen hoidosta:

  • Jalkineiden on oltava sopivat.
  • Pikkuvammoja on vältettävä.
  • Paljain jaloin kulkua luonnossa on vältettävä.
  • Jalat on pidettävä puhtaina.
  • Keinotekoinen lämmitys on haitallista.
  • Kynnet on hoidettava huolellisesti.
  • Sieni-infektiot on ehkäistävä ja hoidettava tehokkaasti.
  • Känsien muodostusta on ehkäistävä.
  • Säännöllinen rasvaus on tärkeää.

Lähteet: Terveysportti.fi/ Diabeetikon jalkaongelmat, Kaypahoito.fi/ Diabeetikon jalkaongelmat

 

 

Lokakuu on luustokuu

Lokakuun 14.-20.10.2019 vietetään Suomessa luustoviikkoa. Teemana on tänä vuonna osteoporoosin tunnistaminen ja tunnettuus.

Ihmisen luu uusiutuu koko hänen elämänsä ajan. Luun määrä kasvaa 20–30-vuotiaaksi asti ja säilyy melko muuttumattomana aina nelikymppiseksi asti, jonka jälkeen luun määrä pienenee.

Osteoporoosin ehkäisyn tavoitteena on murtumien ehkäisy.

Mitä voin tehdä itse ehkäistäkseni osteoporoosia?

  • Huolehdi riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista
  • Huolehdi riittävästä liikunnasta
  • Lopeta tupakointi

Tupakoitsijoilla on pienempi luumassa kuin tupakoimattomilla, ja vaikutus on nähtävissä jo kasvuiässä. Tupakointi voi heikentää myös kalsiumin luuta suojaavaa vaikutusta.

Kalsium

Kalsium on luuston tärkein rakennusaine. Meille suomalaisille sen tärkein lähde ovat maitotuotteet. Jos kalsiuminsaanti jää vähäiseksi, sitä on syytä täydentää kalsiumlisällä.

Kalsiumin saantisuositus on aikuisilla 800 mg/vrk (raskaana olevilla, lapsilla ja nuorilla 900 mg/vrk) ja osteoporoosipotilailla 1000 – 1500 mg/vrk.

Pitkäaikainen mahahapon eritystä vähentävä lääkitys (esim. Somac, Nexium, Omeprazol) saattaa heikentää kalsiumin imeytymistä.

D-vitamiini

Vuonna 2007 julkaistussa suomalaisessa väestötutkimuksessa todettiin, että aika monella aikuisella on selvä D-vitamiinipuutos: keskimääräinen D-vitamiinipitoisuus oli sekä miehillä että naisilla lähellä yleisesti hyväksyttyä D-vitamiinipuutoksen rajaa 50 nmol/l (tavoitetaso on 75 – 120 nmol/l). Kalsiumin imeytymisen paranemiseen vaadittava vapaan D-vitamiinin määrä veressä on 80 nmol/l. D-vitamiinilisä saattaa siis olla tarpeen.

D-vitamiinin tämänhetkiset pohjoismaiset saantisuositukset ovat 0-74 vuotiaille 10 mikrog/vrk ja yli 74 vuotiaille 20 mikrog/vrk. Turvallisen saannin yläraja on 100 mikrog/vrk (lapsilla 50 mikrog/vrk).

D-vitamiinin luunmurtumilta suojaavan vaikutuksen oletetaan liittyvän seuraaviin tekijöihin:

  • D-vitamiini auttaa luustoa saavuttamaan maksimaalisen mineraalitiheyden luuston kehityksen aikana.
  • Iäkkäillä se lisää lihasvoimaa ja hidastaa lisäkilpirauhasen liikaerityksestä johtuvaa osteoporoosia.
  • D-vitamiini lisää luun määrä lapsilla ja nuorilla aikuisilla.
  • Se hidastaa yhdessä kalsiumin kanssa luuntiheyden pienentymistä menopaussin ohittaneilla naisilla.
  • D-vitamiini vaikuttaa myönteisesti iäkkäiden ihmisten tasapainoon ja samalla ehkäisee kaatumisia

Jotta D-vitamiini imeytyisi parhaiten, se tulee ottaa pääaterian yhteydessä (aterian rasva parantaa rasvaliukoisen vitamiinin imeytymistä).

Liikunta

Liikunta on tärkeä osa osteoporoosin ehkäisyä. Lapsille ja nuorille suositellaan liikuntamuotoina vauhdikkaita leikkejä, maila- ja pallopelejä, voimistelua sekä muita liikuntalajeja, joissa yleensä juostaan ja hypitään (puhutaan myös ns. luuliikunnasta).

Aikuiset voivat harrastaa painoa kantavia liikuntalajeja, kävelyä ja juoksua; ikääntyville sopii ehkä paremmin kuntosaliharjoittelu, tanssi ja voimistelu sekä kävely.

Oikein toteutettavat lihaskunto-, liikkuvuus- ja tasapainoharjoitukset sopivat myös osteoporoosipotilaille kaatumisriskin välttämiseksi, toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja elämänlaadun kohentamiseksi. Harjoitteluohjeiden suunnittelussa ja toteutuksessa voidaan käyttää apuna fysioterapeuttia.

 

Lähteet: Luustoviikko.fi, kaypahoito.fi/osteoporoosi

 

 

Korpilahden ja Luhangan apteekki on liittynyt Lähiapteekit -ketjuun!

Kesällä 2019 perustettu Lähiapteekit-apteekkiketju on yksityisten, itsenäisten apteekkien omistama apteekkiketju. Ketju tuottaa palveluja jäsenapteekeilleen, jotta ne voivat tarjota tunnetuista apteekkituotteista hyviä kuukausietuja asiakkailleen.
Lähiapteekit-ketjun apteekkeja on ympäri Suomen etelärannikolta Lappiin saakka. Syyskuun alussa mukana oli 19 apteekkitoimipistettä.
Meille on tärkeää tarjota luottamuksellista ja henkilökohtaista asiakaspalvelua lähellä sinua siellä, missä muutenkin asioit. Haluamme huolehtia asiakkaidemme hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti. Saat meiltä tukea ja apua, olipa kyse sitten terveyden ylläpitämisestä tai lääkehoidosta. Panostamme lähipalveluihin sekä kehitämme myös uusia digitaalisia palvelutapoja asiakaskokemuksen monipuolistamiseen.

Jokainen asiakas on kanta-asiakkaamme ja kaikki Lähiapteekit -tarjoukset koskevat kaikkia asiakkaitamme. Lähialueemme koteihin jaetaan kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Lähiapteekkisi -lehtinen. Ensimmäinen lehti on ilmestynyt 4.9.2019.

Tervetuloa Lähiapteekkiisi! 🙂

 

Täitartunta

Päätäi on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm:n pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa.

Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen. Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina. Ne kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Tyhjä, valkea munankuori jää paikalleen, joskus kuukausiksikin. Se siirtyy ulommas päänahasta hiuskasvun myötä (noin 1 cm:n kuukaudessa). Kaikki munat eivät kuoriudu, eivätkä kaikki nuoruusmuodot elä aikuisiksi. Aikuinen täi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin.

Pieniä päätäiepidemioita on kouluissa ja päiväkodeissa, yleisimmin elo-lokakuussa ja tammi-helmikuussa. Täit siirtyvät ihmisestä toiseen läheisessä kanssakäymisessä ryömimällä päästä toiseen esimerkiksi lasten leikeissä. Päätäi ei lennä eikä hypi. Leviämistä päähineen, yhteisen hiusharjan tai vuodevaatteiden välityksellä ei nykyään enää pidetä merkittävänä tarttumistienä. Tästä huolimatta kampoja, harjoja eikä hiuslenkkejä tulisi lainailla ja hatut ja kaulahuivit tulisi säilyttää takin hihassa. Päätäi ei tartu kotieläinten turkin välityksellä.

Päätäi puree hiuspohjaan, ja puremat aiheuttavat kutinaa. Puremajäljet ovat pistemäisiä, ja ne punoittavat selvästi. Raapiessa päänahkaan tulee helposti bakteeri-infektio, märkärupi. Aina ei oireita ole. Päätäit eivät levitä tauteja.

Päätäin voi nähdä silmin tarkastellen. Myös saivareiden toteaminen lähellä päänahkaa riittää päätäidiagnoosiin. Päätäin ja saivareiden etsimisessä käytetään apuna tiheäpiikkistä täikampaa, jolla hiukset kammataan tyvestä latvaan valkoisen paperin päällä (josta täit ja saivareet erottuvat). Hiukset käydään systemaattisesti läpi koko pään alueelta kahdesti joka kampauskerralla. Kampaamista helpottaa, kun sen tekee pesun jälkeen hiusten ollessa vielä kosteat ja kun hiuksiin on pesun yhteydessä käytetty hiustenhoitoainetta.

Hoito

Päätäit voidaan hoitaa monella eri tavalla. Hoito on aloitettava välittömästi päätäin toteamisen jälkeen, koska päätäi lisääntyy nopeasti. Tartuntakierteen ripeä katkaisu on tärkeää.

Tärkein hoito on huolellinen kampaaminen tiheäpiikkisellä täikammalla. Hiukset kostutetaan ja käsitellään hiustenhoitoaineella, jotta hius on kammatessa takuton. Kampaaminen tehdään alue kerrallaan aivan hiuksen tyvestä. Kampa kuivataan paperiin jokaisen vedon jälkeen, jotta kamman mukana irronneet täit eivät kulkeudu takaisin hiuksiin. Koko pää kammataan kaksi kertaa jokaisella kampauskerralla. Kampaaminen toistetaan vähintään joka toinen päivä vähintään kahden viikon ajan.

Päätäiden torjunnassa on pitkään ollut käytössä hyönteisten torjunta-aine permetriini. Permetriiniä sisältävän täisampoon annetaan vaikuttaa kymmenen minuuttia. Hiukset kammataan huuhtelun jälkeen täikammalla. Hiuksiin ei käytetä hiustenhoitoainetta ennen permetriinikäsittelyä. Täikammalla kampaamista jatketaan vähintään joka toinen päivä kahden viikon ajan. Permetriini sopii yli puolivuotiaiden lasten hoitoon.

Markkinoilla on myös valmisteita, joissa tehoaineena on silikoniyhdiste, dimetikoni. Silikoniyhdisteen vaikutus perustuu sen ominaisuuteen estää veden haihtuminen täin elimistöstä. Silikoniyhdisteet sopivat kaikenikäisille ja myös raskauden ja imetyksen aikana. Hiukset kammataan täikammalla myös dimetikonikäsittelyn jälkeen.

Kaikille ei riitä kertakäsittely, vaan häätö on tehtävä uudelleen 7—14 päivän kuluttua niille, joilta täitä on löydetty.

Kaikkia perheenjäseniä ei hoideta automaattisesti, vaan ainoastaan todetut tartunnat. Kaikkien perheenjäsenten hiukset on kuitenkin tarkistettava, jos perheessä on päätäitartunta. Tartunnasta on ilmoitettava päiväkotiin tai kouluun ja kavereiden vanhemmille. Päiväkodista tai koulusta ei tarvitse olla pois, kunhan hoito on aloitettu.

Täitartunnan estoon on myös suihketta, joka tekee hiukset täille näkymättömiksi. Aine suihkutetaan kuiviin hiuksiin aamuisin ja vaikutus kestää noin seitsemän tuntia.

Vuodevaatteet eli tyynyt ja peitot voidaan halutessa pestä valmistajan ohjeiden mukaan. Toinen vaihtoehto, jos mahdollista, on niiden pitäminen pois käytöstä 1-2 vuorokauden ajan.

Hiusten kanssa kosketuksissa ollut materiaali (päähineet, kammat, harjat, pannat, hiusten kuivaukseen käytetyt pyyhkeet) puhdistetaan tai ne poistetaan käytöstä 2 vuorokauden ajaksi. Ylenmääräiseen siivoamiseen ei ole tarvetta.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin hakeudutaan, jos itsehoito on toteutettu huolella eikä se ole auttanut. Tyhjiä, valkeita munankuoria voi jäädä paikalleen hiuksiin joskus kuukausiksi, eivätkä ne ole merkki hoidon epäonnistumisesta. Lääkärin keinoja on mm. suun kautta annosteltava ivermektiini.

Lähteet: Lääkärin tietokannat – Duodecim: Tietoa potilaalle: Päätäit, Linicin.fi, Hyväterveys.fi

 


Helle

Kesä ja ihana lämpö on taas täällä.

Kun lämpötila kipuaa yli 25 asteen hellelukemiin ja aurinko porottaa, on syytä suojautua kuumuudelta ja kiinnittää huomiota nesteytykseen.

Helteellä kehon lämmönsäätely on kovilla. Pienillä nikseillä välttyy lämpöhalvaukselta. Lämpöhalvaus voi ilmetä monella tapaa. Oireiden skaala on päänsärystä ja pahoinvoinnista sekavuustiloihin, pyörtymiseen ja kuolemaan.

Kuumaan ympäristöön liittyviä suomalaisten sairausoireita on selvitetty osana FINRISKI- kyselytutkimusta. Alustavien tulosten mukaan yli kolmanneksella sairauksia potevista esiintyi sairausoireita kuumassa. Ikä lisäsi kuuman aiheuttamia sairausoireita. Terveillä sairausoireet ja kuumahaitta olivat harvinaisia iästä riippumatta.

Riittävä juominen auttaa elimistön lämmönsäätelyä toimimaan normaalilla tavalla. Nesteitä tulisi normaalisti saada päivässä 2–2,5 litraa, joista puolet tulee ruoan mukana. Helteellä kehon tarvitsema nestemäärä voi olla jopa kaksinkertainen tähän verrattuna.

Hikoilu on elimistön tapa poistaa lämpöä kehosta ja viilentyä. Ihminen hikoilee keskimäärin 0,5–1 litraa päivässä, mutta kuumalla ilmalla fyysisessä työssä tai urheillessa lukema voi moninkertaistua ja nousta jopa 12 litraan.

Janon tunne on myöhäinen merkki veden tarpeesta. Jano kertoo jo olemassa olevasta nestehukasta.

Myös virtsan väri paljastaa helposti, jos ei ole juonut tarpeeksi. Jos virtsa on niukkaa ja keltaista, tulisi juoda enemmän vettä. Vettä on juonut sopivasti, jos virtsaa 3–4 tunnin välein vaaleaa virtsaa.

Muista nämä helteellä:

  • Varjoon kannattaa hakeutua päivän kuumimpaan aikaan, eli kello yhdentoista ja kolmen välillä, jolloin myös ultraviolettisäteily on voimakkaimmillaan.
  • Vältä fyysisesti raskasta työtä keskipäivän auringossa. Jos joutuu tekemään helteellä töitä, on tärkeää muistaa pitää taukoja ja juoda tarpeeksi nesteitä.
  • Neste- ja suolatasapaino pysyy kunnossa, kun korvaa kehosta haihtuneen nesteen nauttimalla juomaa, jossa on mukana elektrolyyttejä, eli natriumia tai kaliumia.
  • Alkoholi ja kofeiini ovat haitallisempia kesällä, sillä ne lisäävät virtsan eritystä ja kuivumista. Siksi esimerkiksi terassilla istuessa on erityisesti helteellä hyvä juoda joka toinen lasillinen vettä.
  • Vaikka helteellä ruokahalu helposti vähenee, säännöllinen ruokailu on tärkeää riittävän nesteytyksen kannalta. Ruoka auttaa osaltaan ylläpitämään neste- ja suolatasapainoa sekä turvaa energiavarastojen säilymisen. Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi nestettä ja kivennäisaineita sisältävät hedelmät ja vihannekset.
  • Aurinkorasva on tärkeä varuste, sillä ihon toistuva palaminen kasvattaa riskiä sairastua melanoomaan eli ihosyöpään. Paras tapa suojautua auringonpolttamilta on käyttää vaaleasta ja hengittävästä materiaalista valmistettuja ohuita ja väljiä vaatteita. Lisäksi leveälierinen hattu suojelee hyvin päätä ja niskaa.

Ps. Muistathan huolehtia myös lemmikkien viilennyksestä ja nesteytyksestä.

Lähde: omaterveys.terveystalo.com, yle.fi/uutiset/3-9045966, www.kuumainfo.fi


Suojaudu punkeilta

Punkit eli puutiaiset voivat levittää tauteja sekä lemmikkieläimille että omistajilleen. Siksi kissojen ja koirien punkkisuojaus on tärkeää. Punkin välityksellä lemmikkieläin voi sairastua borrelioosin tai anaplasmoosiin, jotka ovat bakteeritauteja. Vuosittainen tuhannet ihmiset sairastuvat puutiaisten levittämiin tauteihin. Borrelia bakteeri aiheuttaa Lymen borrelioosin ja harvinaisempi on TBE-viruksen aiheuttama puutiaisaivokuume.

Kaikki punkit eivät tartuta ja sairauden tarttumiseen tarvitaan punkin kiinnittyminen ainakin vuorokaudeksi. Onkin tärkeää syynäillä lemmikkejä ja ihmisiä mahdollisten kiinnittyneiden punkkien varalta päivittäin. Punkki kannattaa irrottaa välittömästi tarttumalla sitä mahdollisimman läheltä ihoa ja pyöräyttämällä se irti . Apteekista löytyy punkkipihtejä, lassoja sekä punkkirautoja irrotukseen. Puremakohdan voi desinfioida kirvelemättömällä paikallisantiseptilla.

Punkkien häätöön löytyy ilman reseptiä ulkoisesti käytettäviä paikallisvaleluliuoksia ja punkkipantoja. Suun kautta otettavat valmisteet vaativat reseptin eläinlääkäriltä. Lääkkeet ovat tehokkain tapa suojata sekä eläin että omistaja punkkien välittämiltä taudeilta.
Kaikilla valmisteilla on puutiaisia tappava vaikutus, mutta joillakin myös karkoittava. Paikallisvaleluliuoksia annostellaan kerran kuussa, mutta pannoilla vaikutus kestää 6-8 kuukautta.

Tuotetta valitessa kannattaa ottaa huomioon turkin laatu, mahdollinen lemmikin uinti-into, turkin pesuvälit ja perheen muut lemmikit sekä käytön helppous ja tehon kesto. Autamme mielellämme oikean valmisteen valinnassa.

 



Aurinkoista asiaa

Aurinko on ihana asia, jota olemme koko pitkän talven odottaneet. Liiallisesti nautittuna se voi kuitenkin olla haitallista.

Rusketus ja auringossa palaminen
Ruskettuminen on seurausta auringonvalon aiheuttamasta ihosolujen DNA-vauriosta. DNA-vaurio käynnistää pigmentintuotannon eli ruskettumisen. Ruskettumisella iho yrittää suojata soluja lisävaurioilta. UV-säteily heikentää myös elimistön puolustuskykyä. Pitkäaikainen UV-altistus edistää harmaakaihia.
Ihosyöpien määrä on Suomessa jatkuvassa nousussa ja ihomelanoomaa todetaan yhä useammin nuorilla aikuisilla. Ihomelanooman tunnettuja vaaratekijöitä ovat ihon toistuvat palamiset erityisesti nuoruusiällä, kun taas muiden ihosyöpien sairastumisriskiä kasvattaa ihon saama UV-säteilyn kokonaismäärä. UV-säteily myös vanhentaa ihoa ennenaikaisesti.

Auringolta suojautuminen
Kaikkein turvallisin tapa on viettää keskipäivää katoksen tai varjon alla. Se yksin ei vielä riitä, sillä iho voi varjossa yhä saada UV-säteilyä jopa puolet siitä mitä suorassa auringonpaisteessa. Pitkähihaiset löyhät vaatteet ovat mukavat ja hyvä keino estää ihon palamista. Auringonsuojavoiteet tulevat avuksi vasta näiden ”luontaisten” keinojen jälkeen. Koska lämpimässä iho haihduttaa runsaasti nestettä, kuivumistilaa on syytä ehkäistä nauttimalla runsaasti nestettä.

Yleisiä ohjeita auringolta suojautumiseen
• Keskipäivän auringonpaisteen välttäminen klo 11–15 (10-16).
• Tarkkaile UV-indeksiä (UVI) myös matkakohteessa. Suojautuminen on tarpeen kun UVI on vähintään 3 (www.fmi.fi).
• Oman varjon pituus on hyvä käytännön UV-mittari. Mitä lyhyempi varjo on, sitä suurempi palamisvaara.
• Suojaa silmät aurinkolaseilla ja käytä päähinettä (mieluusti liereillä), suojaa ihoa vaatteilla.
• Suojaa paljas iho riittävän ison suojakertoimen auringonsuojatuotteella jo 15-30 minuuttia ennen ulos menoa. Lisää voidetta noin 2 tunnin välein.
• Käytä rannalla tai uidessa vedenkestävää voidetta, ja lisää sitä aina uinnin ja kuivaamisen jälkeen.
• Levitä aurinkovoidetta huolellisesti joka paikkaan ja riittävän runsaasti.

Vauvat ja alle 2-vuotiaat
• Vauvojen ja pikkulasten ihoa ei saa altistaa voimakkaalle auringonvalolle.
• Jos joudut olemaan vauvan kanssa ulkona klo 10 ja 16 välillä, pysyttele varjossa.
• Suojaa vauvaa luonnollisin keinoin vaunuilla, rattaiden kuomulla ja päivävarjolla sekä sopivalla vaatetuksella ja silmiä aurinkolaseilla.
• Vauvoille ei pidä käyttää aurinkovoiteita. Jos voidetta on olosuhteen vuoksi pakko käyttää, valitse lapsille tarkoitettu tuote.
• Kuumalla säällä vauvaa voi uhata lämpöhalvaus. Anna riittävästi juotavaa, huolehdi, ettei lämpötila vaunuissa tai autossa nouse liian korkeaksi

Leikki-ikäiset
• Älä vie lasta aurinkoon klo 11 ja 15 välillä.
• Suosi varjoisia leikkipaikkoja.
• Käytä lapsella päähinettä, joka suojaa myös kasvoja ja niskaa. Suojaa lapsen silmät aurinkolaseilla.
• Uimarannalla lapsella on suositeltavaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia auringonsuojavaatteita ja uimapukuja. Vaatteella suojaaminen on luotettavampaa kuin voiteella, sillä voide voi pyyhkiytyä pois.
• Paljaat ihoalueet pitää suojata lapsille tarkoitetulla vähintään SPF 50 ja UVA-suojan sisältävällä auringonsuojavoiteella, jota pitää lisätä aina uinnin jälkeen ja muuten vähintään 2 tunnin välein.   Lapsille suositellaan ensisijassa epäorgaanisia (titaania tai sinkkiä sisältäviä), valoa ihosta pois heijastavia auringonsuojavoiteita mieluummin kuin kemiallisesti UV-säteilyyn reagoivia voiteita.

Auringonsuojavoiteen oikea käyttö
Voiteiden turvin ei pidä pitkittää auringonpaisteessa oleskeluaikaa.
• Auringonsuojavoide levitetään iholle noin puoli tuntia ennen ulos menoa ja sitä lisätään parin tunnin välein sekä aina uinnin ja ihon kuivaamisen jälkeen.
• Voidetta pitää levittää runsaasti, sillä suoja perustuu osin paksuun voidekerrokseen. Kerralla tarvitaan noin 30 ml eli pari ruokalusikallista.
• Vaalean, hyvin palamisherkän ihon suojauksessa käytettävän suojakertoimen (SPF) pitää olla vähintään 30 ja sisältää UVA-suoja. Lasten suojavoiteissa SPF:n on hyvä olla 50 tai 50+. Onnistuneessa auringon UV-säteilyltä suojauksessa iho ei rusketu.
• Apteekista löytyy myös erityisesti valoherkälle iholle kehitettyjä sekä pigmenttimuutoksia ehkäiseviä kevyesti levittyviä voiteita.

Auringossa oleskelun jälkeen
Aurinko kuivattaa ihoa joten auringossa oleskelun jälkeen on hyvä muistaa kosteuttaa ihoa. After sun -tuotteissa on ihoa viilentäviä ainesosia, mutta kevyet geelivoiteet kosteuttavat ihoa myös tehokkaasti.
Jos iho on jo ehtinyt palaa, ihoa on hyvä viilentää vedellä (suihku tai hauteet). Ihoon laitetaan hydrokortisonivoidetta 2–3 kertaa päivässä, mutta sen tehosta ei ole vahvaa näyttöä. Suun kautta otettu tulehduskipulääke lieventää oireita jonkin verran.

Turvallista aurinkokesää!

Lähde: www.terveyskirjasto.fi

Julkaistu 30.4.2019



Siitepölyallergia

Suomalaisista noin viidesosalla on siitepölyallergia. Keväällä oireita aiheuttavat lehtipuut, kesällä heinät ja loppukesällä pujo.
Siitepöly aiheuttaa lähinnä allergista nuhaa ja silmäoireita, mutta joskus myös yskää ja hengenahdistusta. Ilmaston lämpeneminen on pidentänyt siitepölykautta. Siitepölykauden alku on aikaistunut noin kahdella viikolla. Siitepölykauden alkamiseen vaikuttaa sään lämpötilat. Eteläiset ilmavirrat voivat tuoda oireita aiheuttavia määriä siitepölyä Etelä-Suomeen jo tammi-helmikuussa.

Ilmassa on vähiten siitepölyä aamuisin, iltaisin ja kostealla säällä. Tuulisella ja aurinkoisella ilmalla siitepölyä on ilmassa runsaasti varsinkin aamupäivällä. Lehtipuiden kukinnan huippu kestää 2-3 viikkoa, jolloin siitepölyä voi olla ilmassa öisinkin.

Siitepölyallergia voi ilmetä silmien kutinana, punoituksena tai vuotamisena, nenän tukkoisuutena, kirkaseritteisenä nenän vuotamisena, kutinana tai aivasteluna sekä iho-oireina.
Ennen allergiaoireiden alkamista on hyvä hoitaa nenän limakalvot kuntoon hoitavilla nenäsuihkeilla. Näin limakalvot kestävät paremmin allergeenien aiheuttaman rasituksen.
Kortisonia sisältävät nenäsumutteet ovat ensisijainen lääkitys allergisten nenäoireiden hoitoon. Näiden nenäsumutteiden täysi vaikutus saavutetaan 1-2 viikon kuluttua käytön aloituksesta. Akuuttien oireiden hoitoon voidaan käyttää antihistamiinisuihkeita.

Akuuttien allergisten silmäoireiden hoitoon suositellaan antihistamiinisilmätippoja. Histamiinin vapautumista estävän kromoglikaattitipan käyttö tulee aloittaa ennen oireiden alkamista ja jatkaa koko siitepölykauden ajan.

Paikallishoitotuotteiden lisäksi voidaan käyttää suun kautta otettavia antihistamiineja. Lapsille ja nuorille suositeltavimpia ovat setiritsiinivalmisteet, joista löytyy sopiva lääkemuoto jo 2-vuotiaille. Työssäkäyville suositeltavin on fexofenadiini, joka väsyttää kaikkein vähiten. Iäkkäille suositellaan käytettäväksi ebastiinivalmisteita.

 

Lähteet: Käypä hoito/itselääkitys, www.allergia.fi

Julkaistu 29.3.2019


Kärsitkö sinä kuivasta suusta?

Onko sinulla näitä oireita?

Kuiva suu tuntuu tahmaiselta, puhuessa äänteiden muodostaminen hidastuu, kuivan ruoan nieleminen vaikeutuu, ja irtoproteesin pito muuttuu hankalaksi. Kuivan suun oireita voivat olla myös yöllinen herääminen suun kuivuuteen, palan tunne kurkussa, metallin maku suussa, kielikipu, arka ja kirvelevä suu, suun limakalvon hiivatulehdus, pahanhajuinen hengitys, ientulehdus, hampaiden reikiintyminen ja hampaattoman suun suutulehdus.

Syljen tehtävät

Sylki puhdistaa ja huuhtoo suuta ja nielua. Se estää mikrobeja tarttumasta limakalvoille, ja sillä on mikrobeja tappavia ominaisuuksia. Sylki suojaa limakalvoja tulehdukselta ja hampaita reikiintymiseltä. Se kosteuttaa ja liukastaa ruuan ennen nielemistä. Syljen entsyymit pilkkovat ravintoaineita ja aloittavat ruoansulatuksen.

Kuivan suun syitä

Ikää myöten syljeneritys vähentyy luonnostaan. Kuiva suu on sen takia melko yleinen vaiva vanhuksilla. Myös monet lääkkeet vähentävät syljen tuotantoa. Sellaisia ovat muun muassa eräät psyykenlääkkeet, allergialääkkeet, verenpainelääkkeet ja diabeteslääkkeet (ja vaikutus tehostuu, kun käytössä on useita lääkkeitä). Kuiva syy on yksi reumatauteihin kuuluvan Sjögrenin oireyhtymän tyyppioireista. Myös nivelreumassa ja fibromyalgiassa suun limakalvot voivat kuivua. Parkinsonin tauti, verenpainetauti, diabetes, jatkuva suuhengitys, vaihdevuodet, sylkirauhassairaudet, nopea laihduttaminen ja anoreksia sekä säde- ja muut syöpähoidot ovat muita kuivan suun syitä.

Kuivan suun hoito

Ruoan tulisi olla paljon pureskelua vaativaa. Suuta huuhdotaan tarvittaessa vedellä. Janojuomana käytetään vettä. Sokeria ja sokeripitoisia sekä suolaisia juomia pitää välttää. Aterioita ja välipaloja tulisi olla enintään 6 kertaa vuorokaudessa. Apteekissa on myynnissä tekosylkivalmisteita ja geelejä, jotka pitävät suun kosteana pitempään kuin vesi. Niitä käytetään etenkin yöllä. Päivällä voi käyttää imeskeltäviä kuivan suun pastilleja. Fluorihammastahna ja imeskeltävät fluoritabletit estävät hampaiden reikiintymistä. Arka suu voi hyötyä myös hammastahnasta, joka sisältää kosteuttavia ainesosia ja jossa ei ole väkeviä makuaineita eikä vaahtoa tuottavaa natriumlauryylisulfaattia.

Apteekin toimintaan kuuluu asiakkaiden lääkityksen tarkastelu mahdollisten haittavaikutusten osalta. Pyrimme ottamaan asian puheeksi ja etsimään yhdessä asiakkaan kanssa parhaan mahdollisen avun oireisiin.

Lähteet: www.terveyskirjasto.fi, www.hammaslaakariliitto.fi

Julkaistu: 27.2.2019

 

 


HOITOVINKKEJÄ TALVI-IHOLLE

Talvella kuiva pakkasilma sekä lämmityksen kuivattama huoneilma tuo mukanaan haasteita ihollemme, erityisesti atooppiselle iholle. Atooppinen ihottuma on usein geeniperimän myötä saatu ominaisuus, mutta ihan jokainen meistä voi tarvita talvisin kuivan ihon hoitoa. Kuivan ilman lisäksi myös esimerkiksi stressi ja hikoilu pahentavat etenkin atooppista ihottumaa.

Kuivan ihon perushoito alkaa riittävästä peseytymisestä. Päivän aikana iholle normaalissakin toiminnassa muodostunut hiki on tärkeä huuhtoa päivittäin pois. Suihkussa käydessä ei tarvita joka kerta pesuaineita. Hiusten ja ihon pesemiseen käytetään tarpeen mukaan korkeintaan 2-3 kertaa viikossa mietoja ja saippuattomia pesunesteitä, jotka eivät kuivata ihoa enää lisää. Öljypohjaisen pesunesteen käytön jälkeen ihon rasvaus ei ole välttämätöntä heti suihkun jälkeen.

Kuiva iho on hyvä rasvata perusvoiteella peseytymisen jälkeen vielä hieman kostealle iholle voidetta levittäen. Perusvoideviidakosta sopivan voiteen löytämisessä auttaa apteekin henkilökunta. Toisinaan sopiva voide löytyy kokeilun kautta.

Perusvoiteet voidaan jaotella tavanomaisiin perusvoiteisiin ja hoitaviin perusvoiteisiin, jotka sisältävät ihoon kosteutta sitovia aineita eli humektantteja (mm. karbamidi eli urea, glyseroli ja propyleeniglykoli).

Jos perusvoide kirvelee iholle laitettaessa, on hyvä kokeilla rasvaisempaa voidetta. Kirvely ei ole siis useinkaan merkki allergisesta reaktiosta, vaan liian vesipitoisesta voiteen koostumuksesta.

Myöskään ihon tottumisesta tiettyyn, pitkään käytettyyn voiteeseen, ei ole näyttöä. Löydettyäsi hyvän ja ihollasi toimivan perusvoiteen, voit käyttää sitä niin kauan kuin koet sen hyväksi.

Perusvoiteet ovat lievän atooppisen ihottuman pääasiallinen hoito ja aina osa myös keskivaikean tai vaikean atooppisen ihottuman hoitoa. Yleensä kaksi perusvoidevoitelukertaa päivässä riittää.

Toisinaan perusvoiteet eivät riitä kuivan ja kutisevan ihon hoidossa, jolloin tarvitaan myös kortisonivoiteita kuureina käyttäen tehostamaan hoitoa. Kortisoni on elimistön itsensäkin tuottama aine, joten myrkyllisestä aineesta ei ole kyse vastoin yleistä harhakäsitystä. Mietoja kortisonivoiteita voi ostaa apteekista ilman lääkemääräystä. Sopivan kortisonivoidehoitojakson pituus on näin toimien 1-2 viikkoa kerrallaan, minkä jälkeen on hyvä pitää ainakin samanmittainen tauko kortisonivoiteen käytössä ja jatkaa tauon aikana perusvoiteiden käyttöä.

Talvipakkaset kuivattavat myös silmiä, nenän limakalvoja ja päänahkaa. Apteekissa autetaan myös näiden talvivaivojen hoidossa.

Nauttikaamme talvesta kevätaurinkoa odotellessamme!

 

 

 

Lähde: Atooppinen ekseema, Käypä hoito -suositus